Näppäilevän käden valmistautuminen

Näppäilykäden ehdottomasti tärkeimpiin taitoihin kuuluu sormien valmistelu ennen näppäystä. Sen avulla voidaan omaksua useat näppäilykäden tekniikat kuten sujuva kielenvaihto arpeggioissa ja asteikoissa, repetitiot asteikoissa, tremolossa, campanella trilleissä sekä monessa muussa tekniikassa joihin keskitytään tekniikkakoulun jatko-osassa.

Näppäilevän käden sormet valmistautuvat näppäykseen, legatosoittoa lukuunottamatta lähestulkoon aina. Se, kuinka paljon aikaisemmin sormi valmistautuu, vaihtelee tarpeen mukaan.

1. 1.Puolivalmistelussa näppäävä sormi tulee kielelle hieman ennen näppäystä. Tätä valmistautumistapaa voidaan käyttää heti alusta näppäilykäden toimintaan tutustuttaessa varsinkin tekniikan opiskelun alkuvaiheessa. Se tuo tukea ja kontaktia kieleen samalla tavoin kuin jyrkkiä rappusia alaspäin tultaessa, jolloin jalka hakee paikkansa ensin tukevaksi, ennenkuin astuu.
   

2. 2.Täysvalmistelussa seuraavaksi näppäävä sormi tulee kielelle välittömästi edellisen näpättyä (kielenvaihdossa täysvalmistus liike tapahtuu yhtäaikaa näppäyksen kanssa). Täysvalmistelussa liike on nopeutta, tarkkuutta ja kerrallaan vähintään kahden sormen yhtä aikaista koordinaatiota harjoittava tapa. Staccatossa (terävästi ja lyhyesti soitettu sävel) se on soitamisen edellytys, vaikkakin lyhytkestoiset äänet voidaan tuottaa myös otekädellä, joko sammuttamalla soiva kieli otekädensormella koskettamalla tai nostamalla soivaa ääntä painavaa otekäden sormea siten, että kielen kontakti nauhasta irtoaa ja kielen värähtely pysähtyy sormenpäähän.
   

Parhaita puolia, nopeutta ja koordinaatiota harjoitettaessa valmistautuvilla näppäystavoilla on, että tempo jolla valmistautumista harjoitetaan voi olla niin nopea kuin taidot antavat myöten ja silti lihasten liikkeet ovat nopeita. Suosittelenkin aluksi harjoittamaan puolivalmistelun ja sen jälkeen siirtymään vähän kerrassaan täysvalmisteluun. Opettele täysvalmistautuminen niin hyvin, että pystyt soittamaan vapaata kieltä äärimmäisessä staccatosssa ja kahdenkielen välistä vuoronäppäilyä siten, että kuulet vain yhden äänen soivan kerrallaan.

Otekäden valmistautuminen on usein ennakointia tulevaan tapahtumaan kuten aseman, soinnun tai pelkän yhden äänen vaihtoon. Otekäden sormien valmistelemisessa on myös tukea tuottava ominaisuus. Tällaisia tilanteita on alaspäisessä legatossa tai otekädellä tehtävissä korukuvioissa, mikäli mukana olevista äänistä vähintään kaksi on otekäden sormilla painettavia.

1. 1.Legatolinjan tuottaminen kieleltä toiselle siirryttäessä (tässä tapauksessa legatolla tarkoitetaan äänten sitomista toisiinsa) tapahtuu siten, että soivan äänen aikana valmistellaan uusi ääni painamalla uuden äänen soittava sormi jo paikalleen, mikä tapahtuu normaalisti kieltä vaihdettaessa. Nyt kuitenkin pidetään uuden äänen syttyessä vielä hetken aikaa edellistä soimassa, jolloin siirtyminen uuteen ääneen on saumatonta. Tämä kahdella eri kielellä tapahtuva siirtymävaihe on hallittava niin, että eri pituisten äänien tuottaminen myös kielenvaihdossa on mahdollista.
   

2. 2.Lyhyiden matkojen aseman vaihtojen yhteydessä voidaan otekädessä käyttää kurotusvalmistelua, jolloin esimerkiksi kahden äänen välinen legato on mahdollista. Esimerkiksi ensimmäisestä asemasta toisen kielen ensimmäiseltä nauhalta soitat nuotin c¹ otekäden 1-sormella ja saman aikaisesti kun se soi, niin avaat sormia toisistaan ja kurotat 4-sormen ensimmäisen kielen viidennellä nauhalla olevalle a¹ nuotille. Kun samanlainen tilanne on samalla kielellä, ei seuraavaa nuottia luonnollisesti voida valmistella etukäteen. Tällöin hyvän legatolinjan saavuttamiseksi uuden nuotin painaminen ja näppääminen täytyy olla yhtäaikaista. Poikkeuksena alaspäin suuntautuva äänten vaihtuminen, jolloin sormi voidaan painaa jo valmiiksi kuten normaalin kielen vaihdon yhteydessäkin.
   

3. 3.Pitkässä aseman vaihdossa, jolloin sitominen ei ole mahdollista voidaan käyttää lähtöasemassa valmistautumista. Tällöin uudessa asemassa ensimmäiseksi painava sormi valmistetaan asetettamalla se kevyesti kielelle jo ennen uuteen asemaan siirtymistä. Vaihtoehtoisesti voidaan vaihto uuteen sormeen tehdä vasta uudessa asemassa tai jopa aseman vaihdon aikana. Sormi liukuu tällöin kieltä pitkin, koskettaen sitä niin kevyesti, ettei kieli osu nauhoihin ja tuota ääntä. Haluttaessa ja musiikin tyylistä riippuen voidaan kieli myös painaa koskemaan nauhoja, jolloin syntyy glissando, eli liukuefekti. Punotut bassokielet ovat tässä valmistelussa hankalampia, sillä ne alkavat herkästi resonoida, kun sormi kulkee vasten punostaa tuottaen vingahtavan äänen. Vingahduksia kuuluukin melko usein kitaransoitossa. Kiistelyä siitä, onko kitaranmusiikki hyvää vingahduksilla tai ilman on turhaa. Musiikilliset lähtökohdat ovat aina tärkeämpiä ja tässä tapauksessa legatolinjan saaminen on etusijalla. Toki soittajan tulee ottaa mm. sormitusvalinnoissaan huomioon, että tuo vingahdus olisi mahdollisimman vähäistä, kuitenkaan panematta sitä koskaan musiikillisten lähtökohtien edelle. Asemanvaihdon tapahtuessa punotuilla kielillä on tärkeää nostaa sormi ennen vaihtoa niin viime tipassa kuin mahdollista ja lisäksi pyrkiä parantamaan tätä tekniikkaa tietoisesti. Tarjolla on myös esihiottuja kieliä, joiden vingahdusherkkyys on pienempi kuin normaaleissa kielissä.
   

4. 4.Sointu vaihdon aikana, sormien ollessa irti kielistä, sormet voidaan asettaa seuraavan sointuotteen hahmoon, jolloin se on valmis sormien asettautuessa jälleen kielille.
   

5. 5.Otetta vaihdettaessa jokin sormista voi jäädä pitämään legattolinjan saavuttamiseksi esim. melodia ääntä alhaalla muiden jo siirtyessä uuden soinnun otteeseen.