Lähtökohtaisesti otekäden asento ranteesta on kuten näppäilevänkin käden, eli suora ilman ranteen koukistumista mihinkään suuntan (poikkeuksia tapahtuu joustavasti otteen tai soittoaseman niin vaatiessa). 45° kiertoliike vastapäivään sen sijaan tapahtuu aina sijoitettaessa sormet otelaudalle tai tarkemmin sanottuna kielille. Kämmenen keskikohtaa kohti suuntautuvan sormien puristusliikkeen lisäksi sormien toisistaan loitontajat ovat oleellisessa asemassa. Tämä kämmentä levittävä liike voi otelaudalla toimiessa tuntua aluksi oudolta, koska käsi on tottunut ennemminkin tarttumaan sormilla kuin loitontamaan. Tämä liike on kuitenkin hyvin olennainen asemaa, otetta tai yksittäistä ääntä toiseen vaihdettaessa.

Huomioi:

1. •Peukalo on otekäden tuki. Sen tehtävä on olla tukena ja kiinnekohtana kaulaan ja avustaa muut otekäden sormet ohjautumaan haluttuihin paikkoihin otelaudalla. Peukalon sijainti on kaulan takana keskikohdan tuntumassa (Kuva 8). Se sijoittuuu kaulan pituussuunnassa muihin sormiin nähden siihen kohtaan, mihin käden puristusliike nyrkkiin  (esimerkiksi puristaessasi keppiä) sen luonnollisesti ja pakottomasti ohjaa, useimmiten 1- ja 2-sormien väliin (Kuva 27).
   

2. •Otekäsi ja varsinkin sen ranne ja käsivarsi mukautuvat otteiden mukaan auttaen näin sormia pääsemään tarkoitetuille nauhoille. Näin on varsinkin otteissa, joissa sormet joutuvat kurottumaan erilleen toisistaan tai kun useita ääniä otetaan eri kieliltä samalta nauhalta (Kuva 28). Perusasentoa opetellessa pidä periaatteena, että ranne pysyy mahdollisimman luonnollisena, lähestulkoon suorana (Kuva 29).
   

3. •Sormet kaartuvat suurimmasta rystysestä alkaen nivel niveleltä koskettamaan kieltä (Kuvat 23, 24 ja 25).
   

1. •Yksi perusvirheistä otekäden asennossa on peukalon valuminen kaulan takana liian alas. Tällöin ➅-kieleltä ääniä painettaessa ranne kaareutuu, jolloin sormien työskentely on epämukavaa ja rasittavaa. Voit kokeilla kummassa asennossa kätesi toimii luonnollisemmin. Silloin kun taitat ranteen sisäänpäin ja liikuttelet sormia kiinni puristusotteeseen, vai kun toistat saman suoralla ranteella.
   

2. •Kielen painaminen tapahtuu sormenpäällä, viimeisen nivelen ollessa kohtisuorassa (n. 90°) otelautaan nähden (Kuva 26). 1- ja 4-sormen kohdalla sormenpään osumakohta on hieman sivussa siten, että 1-sormessa kohta on kieltä painettaessa sormenpään vasemmalla syrjällä ja 4-sormessa sormenpään oikealla syrjällä. 2- ja 3-sormi painavat täydellisesti sormenpään keskiosalla. Sormi painaa kieltä, kunnes se osuu nauhaan aivan nauhan viereen soittajan näkökulmasta vasemmalle puolelle. Tämä lyhentää kielen pituutta ja tuottaa kulloisenkin äänen, joka on aina korkeampi vapaaseen kieleen verrattuna. Kieltä ei paineta kiinni otelautaan. (Kuva 27.)
   

3. •Sormet eivät työskentele paria senttiä kauempana otelaudasta. Olka- ja käsivarren liikkeet tulee näkyvimmin esiin asemaa vaihdettaessa. Käsivarsi ohjailee ja johdattelee kämmentä asemasta toiseen (ks. Aseman vaihto). Muutoin näiden alueiden liikkeet ovat kämmenen ja sormien niin vaatiessa joustavasti myötäileviä.
   

4. •Kämmen ei osu kaulaan. Poikkeukset liittyvät usein otteiden ja asemanvaihdon yhteyteen. Tässä suhteessa oikeanlaista otekäden toimintaa ohjaa kahden pisteen sääntö. Siinä pyritään kuvitteelliset 1- ja 4-sormen pisteet pitämään yhtä kaukana, muttei kuitenkaan noin yhtä senttiä kauempana kaulasta. Pisteet sijaitsevat käden päkiässä kyseisten sormien kohdalla eli kohdassa, jossa sormi erkanee kämmenestä (Kuva 30). Tyypillisesti ongelmatilanne syntyy, kun kitaran kaula “tippuu” 1-sormen ja peukalon väliin ja peukalo alkaa roikkua kaulassa, jolloin eri otteiden ottamiseen ja vaihtamiseen kuluu turhaan energiaa. Vain oikea peukalon paikka ja edellinen kahden pisteen sääntö mahdolistaa kaikki tarvittavat otteet, yläasemissa soittoa ja ääriolosuhteita, kuten poikkeuksellisia venytyksiä, lukuunottamatta.