Perinteinen klassisen kitaran soittoasento on vakiintunut ja perusteltu. Soittoasennon on tunnuttava luonnolliselta: kitara asetetaan syliin kehoa myötäilevästi ja kitaran kaulaa nostaa reisi- tai jalkatuki.

Istu tasaisella selkä- ja käsinojattomalla tuolilla, joka mieluiten on vähän pehmustettu. Korkeussäätöinen pianotuoli on erinomainen vaihtoehto, joskaan lapselle sopivaa korkeutta ei usein näistä löydy. Tuolin korkeus säädetään jalkojen pituuden mukaan siten, että pohkeiden ja reisien takaosat muodostavat keskenään n. 90° kulman (Kuvat 2).

1. •Istu tuolin reunalla siten, että nivusraja on suurinpiirtein samalla tasalla kuin etureuna. Istuimen on hyvä olla hieman vinossa niin, että oikea reuna penkin etuosasta on taempana kuin vasen. Näin oikea jalka pääsee vapaammin liikkumaan sivulle, eikä puske kitaraa vasemmalle pois jalkojen välistä ja näin pakota kaulaa väärään asentoon.
   

2. •Aseta jalat haara-asentoon reisien sisäosista katsoen noin 60° kulmaan antaen kitarankopan leveimmälle kohdalle tilaa laskeutua jalkojen väliin (Kuvat 1, 2 ja 3). Kitaran ja reisien välisen kosketuspinnan väliin on hyvä laittaa ohuttaa liukumatonta materiaalia. Näin kitara pysyy paikallaan kiinni pitämättä rintakehään nojaten.
   

3. •Istu selkä suorana ja hartiat alhaalla.
   

4. •Myötäile päällä kehon liikeitä siten, ettei minkään kaulan ja niskan tukilihaksista tarvitsisi aktivoitua toista enemmän. Parhaiten tuo keskitetty päänasento löytyy mielikuvalla, jossa kuvittelet pään olevan painavahko pallo ja kun soiton vaatiessa käsiltä ja ylävartalolta liikkeitä, vastaa niskan ja kaulan lihakset asemoimalla päätä siten, ettei painontunne kasvaisi suuremmaksi missään asennossa.
   

5. •Kehitä lihasmuistia. Pään kääntämisestä ja otekäden seuraamisesta katseella on aluksi hyötyä, mutta on tärkeää kehittää lihasmuistia, johon luottaa asemaa tai otetta vaihdettaessa.
   

Jalkatuki mahdollistaa otekädelle sujuvan ulottuvuuden kaikissa asemissa.

1. •Nosta jalkatuki korkeudelle, jossa soittajan pää ja kitaran virityskoneisto ovat samalla korkeudella (Kuva 3). Tällöin ulottuvuus luontaisesti jokaiseen asemaan on mahdollista.
   

1. •Yläasemissa soitettaessa kumarru luontevasti otekäden suuntaan. Mitä ylempi asema, sitä syvempi selän kumarrus.
   

2. •Lähellä Ⅻ-asemaa tai korkeammalla, peukalo siirtyy pois normaalista kaulantakaisesta sijainnista (Kuva 7). Mitä ylemmäksi sormet yläasemissa kurottavat, sitä lähemmäksi kitarankaulan alareunaan peukalo sijoittuu. Nojaa kämmen hieman kitaran kylkeen. (Kuvat 4, 5, 6, 7 ja 8.)
   

3. •Peukalon tarkoitus on, kuten alemmissakin asemissa, auttaa otekäden sormia osumatarkkuuteen kieliä painettaessa kiinni nauhaan (samalla lailla kuin esim. kirjoittaessa kynällä, ranne ja kämmensyrjä nojaa pöytään sormien tehdessä hienomotorisen kynän ohjailun).
   

4. •Huomaa, että yli Ⅻ nauhan olevat asemat jättää peukalon vähemmille aseman vaihdoille. Peukalo liikkuu vain silloin kun on pakko, tai kun siitä on etua.
   

Harjoitus 1a.

Aloita harjoitus seisoma-asennosta.

Asetu istumaan seuraavan asentoon (Kuva 9): oikean jalan polvi (1.) on tasakylkisen kolmion ensimmäinen kulma, vasemman jalkatuella olevan jalan polvi (2.) toinen kulma ja takapuoli (3.) kolmas. Harmaa osuus kuvaa tuolia.

Toista, kunnes huomaat asettuvasi sujuvasti soittoasentoon aina ohjeiden mukaisesti.

Kuva 9.