Legatot ylöspäin tapahtuu napauttamalla otekäden sormi kieleen niin, että kieli osuu ja jää otelaudan nauhaan. Tämä napautus voidaan tehdä erilaisilla nopeuksilla. Mitä nopeampi napautus on, sitä voimakkaammin kieli värähtelee ja tuottaa ääntä. Napautusliikkeen nopeudella voidaan siis säätää äänenvoimakkuutta ja kitaristin täytyy osata tuottaa eri voimakkuuksisia legatoja. Liikkeiden tulee olla pieniä. Napautusliikettä kannataa tarkkailla, sillä liian kaukaa tuleva napautus vie vain tarkkuutta sormesta. Sormen napautus on samanlainen kuin näppäilykäden ruoskintaharjoituksessa. Liikeelle lähtö on nopea, räjähdyksenomainen ja loppuosa liikkestä jatkuu käyttäen alun tuomaa energiaa. Tässä yhteydessä liike pysähtyy kielen osuessa nauhaan.

Alaspäin suuntautuva legato tuotetaan nostamalla otekäden sormi eri kulmissa pois kieleltä. Suoraan kohtisuoraan (0° kulma) otelaudasta pois suuntautuva nosto tuottaa hiljaisemman legaton (lyyrinen legato). Äänenvoimakkuus kasvaa mitä enemmän sormen poispäin menevä liike suuntautuu sivulle (90°), kohti viereistä kieltä (rytminen legato). Normaali legato on suurinpiirtein kuvattujen tapojen välissä (45°). Näiden eri kulmien hallinta tekee legatotekniikasta ilmaisuvoimaisen. Vaikeuden legatotekniikalle (paitsi lyyrisessä legatossa) tuo se, että legatossa alempana äänenä oleva sävel, eli joku otekäden kolmesta mahdollisesta sormesta (1, 2 tai 3), täytyy painaa kieltä aavistuksen verran enemmän kuin ensimmäisen sävelen ottava sormi (2, 3 tai 4), ettei sivulle suuntaava liike venytä kieltä. Venytys nostaa kielen säveltasoa ylöspäin saaden soiton kuulostamaan epävireiseltä. Tarkkana on myös oltava, että legatoa tekevä sormi irtoaa kielestä heti liikkeen alettua.  45° ja sitä suurempia kulmia käytettäessä, esimerkiksi todella voimakasta rytmisen legaton efektiä haettaessa, voi tukena oleva alempi sormi tehdä ylöspäin suuntautuvaa vastaliikettä sopivassa suhteessa. Valmistele alemman äänen ottava sormi aina kuin mahdollista.

Legatoa tehtäessä liikkeelle paneva voima on lähtöisin käsivarresta ja ranteen pyörimis- sekä koukistamisliikkeistä yhdistettynä kämmenen ja sormien liikkeisiin. Käsivarren ja ranteen liike ei ole kovinkaan näkyvää, mutta tietoisuus tästä lähtökohdasta auttaa käyttämään otekättä tehokkaammin legatojen ja trillien soittamisessa. Kun olet saanut vähän tuntumaa legattojen harjoitelussa, hae kyseinen ranteen ja käsivarren liike ja ota se osaksi legatotekniikkaa. Tuntuma käsivarren osallisuudesta löytyy helposti kun laitat otekäden 1-sormen kielelle ja napautat 4-sormella ylöspäisen legaton sekä minimoit sormen oman liikkeen ja pyrit tekemään legaton pelkällä ranteen vastapäivään pyörähtävällä kieleen suuntautuvalla liikkeellä. Toinen tapa tutustua tähän ilmiöön on loitontaa sormet pois otelaudasta rannetta taakse taivuttaen ja sitten 2-sormella napauttaa legatto ranteen liikettä liioitellen, esimerkiksi 4. nauhaan (0 2) pyrkien mahdollisimman voimakkaaseen ääneen. Ikäänkuin käsivartesi olisi jonkun linnun kaula, kämmen sen pää ja sormi sen nokka. Jatka kuvittelua sitten, että nuotti, johon tähtäät, on jyvä, jonka haluat nokkia. Niinkuin monessa muussakin tekniikassa on tässäkin kyse eri lihasten yhteistyöstä ja taito onkin optimoida eri lihasryhmät työskentelemään juuri sopivan verran. Legatot harjoitetaan jokaisen kuuden sormiparin avulla, lisäten jokaiseen sormeen vielä vapaiden kielien tuomat mahdollisudet.

Yhdistämällä ylös- ja alaspäinen legato voimme soittaa erikestoisia trillejä (tr) (Kuva 35). Trillien volyymia voi säädellä suuntaamalla alaspäistä liikettä rytmisen legaton suuntaan. On kuitenkin huomattava, että juuri pitkään jatkuvan trillin kohdalla rytmisen legaton liike on kaikista raskainta. Tämän vuoksi kannataa pitkän trillin soittamiseen valita sormen alaspäisessä liikkeessä lyyrinen legato ja kompensoimalla äänen voimakkuutta, mikäli tarpellista, korostamalla ranteen osuutta ylöspäisessä legatossa. Harjoittele trillejä vasta, kun hallitset legatot ylös ja alas. Voit harjoittaa trillejä ylöspäin lisäämällä toistoja (ja nopeutta asteittain) harjoituksiin 9b- 9d sekä trillejä alaspäin vaihtamalla harjoituksien toinen sävel lähtösäveleksi.