Janne Malinen - Classic guitar artist

Levyarviot

Janne Malinen: Fragilia (10/2006 Pilfink Records)

Classical Guitar Magazine 2009/June (Chris Dumigan). The opening Minoru work was written for the Japanese Koto in 1973 and arranged for guitar shortly after. Wonderfully evocative, this was hauntingly played by Malinen and is a great opener for this CD. The Bogdanovic is folk-like in its inspiration, beginning with a loud brash and acerbically harmonised little piece followed by a slow and emotionally moving one of great contrast. This starkness of contrast was continued through the entire set finishing with a sixth miniature hat closed with great swathes of violent strumming. Nothing is simple to play here and great virtuosity is needed throughout, althought the music is often repetitive and easy to understand in itself. The Domeniconi has been recorded a number of times before and is a companion piece in style to his more famous Coyunbaba. It received a fine performance here. Sufi Dance is a startling piece by the British composer Jonathan Harvey; it's very short and inhabits a violent sound world far removed from our shores. Swansea-born Damien Rees' Bram is one of a set of three Sketches from Swansea Sands and is described in the notes as a distorted set of variations on a fragment of a Welsh folk tune and recalls in style the sound world evoked by hearing his father play folk and blues when he was groving up. It is an interesting work that really grows on the listener. The work that gives the CD its title is by Finnish-born Tommi Kärkkäinen and is a ten-minute-plus piece that really belies the 'fragile' nature of its title consisting often violently abrupt groups of notes that seem to have no development or to indeed have any rhyme or reason. As with many modern pieces that are atonal in all but name, its apparently fragmentary nature left me bewildered and utterly unable to understand why my ears had to be assaulted for more than ten-and-a-half minutes at a time. The fact thatour performer named his CD after this piece seemed to suggest that I have utterly missed the point. No doubt I did, but I still fail to see how this piece can be considered art. No doubt there are many of you out there who will dissagree with me and therefore I can only say that the performance was exemplary. The Iannarelli was Satiesque with its title of Three Miles Sketches, and yet having seven separate movements, three Sketches, a Preludio, two Interludios and a Postludio in memory of Miles Davis. Fabulous! The music evoked to a certain extend the jazz world of Miles Davis and with it use of certain unusual tunings managed to sound very exotic indeed throughout. The Majority of this CD was oriental in its harmonic sound. Much of it was very entertaining and enjoyable and all of it was beautifully played captured in sound. There is probably very little the listener will have heard before and as such I can generally recommend this CD as an exiting excursion to exotic.

Helsingin Sanomat 31.12.2006, Jukka Isopuro. ”Tommi Kärkkäisen rummutteluun yltyvän Fragilian mukaan nimetty levy on täysosuma. Janne Malisen taiturillisissa käsissä kitarasta puhkeaa loputtoman sävykäs, harvinaisen kauniisti äänitetty sointimaailma. Jazzista, rockista tai kansanmusiikista kimmokkeensa saaneet kappaleet on valittu taiten.”

Aksentti 2/2007, Jan Mikael Vainio. ”...Myös tulkinnallisesti tarkastellen Malisen virtuoosinen soitto on kansainvälistä huipputasoa. Tästä kertoo myös albumin kunnianhimoinen ohjelmisto, joka koostuu yksinomaan elävien säveltäjien tuotannosta. ... Janne Malisen Fragilia-levy on musiikillinen aarreaitta niin kitaramusiikkiin vihkiytyneille kuin vähemmän alaa tuntevillekin.”

Karjalainen 24.2.2007, Antti Juvonen. ”...Todellista kulttuuritekoa edustaa myös Janne Malisen cd Fragilia. 
Malinen on erinomainen muusikko, joka levyllä yltää monipuoliseen, teknisesti hallittuun ja tulkinnallisesti syvälliseen ilmaisuun. ... Kitaran parhaat piirteet pääsevät esille nimenomaan tämänkaltaisia äänitteitä kuuntelemalla, joissa hyvin tehty tuottamisvaihe korostaa kitaran livenä joskus yksitotista ja dynamiikaltaan niukahkoa ilmettä antaen mahdollisuuden laajempaan dynaamiseen skaalaan sekä soinnillisten erojen alleviivaamiseen. Näissä levyllä onkin onnistuttu erinomaisesti. Tämä levy on löydyttävä jokaisen kitaramusiikin ystävän hyllystä.”

Rondolehden verkkosivut, Kare Eskola (http://www.rondolehti.fi/fi/node/761) Levyn nimiteos, Tommi Kärkkäisen Fragilia erottuu joukosta edukseen monessa suhteessa, etenkin monipuolisuudessa. Herkän teoksen raju loppu perkussioefekteineen on yllättäen sellaista tilutusta, että jos Malisella olisi sähkökitara, hän nostaisi jalan monitorikaapille. Tekniikaltaan Malinen tuntui aluksi hieman karkeammalta kuin muut Suomen huippukitaristit, mutta nyt olen alkanut innostua hänen ilmaisuvoimastaan. Tarkka ja teosten sävyjä tukeva äänitys sekä huoliteltu ulkoasu jättävät Pilfink Recordsista laadukkaan vaikutelman.

Yle1 Uudetlevyt 25.1.2007, Kare Eskola. ”...Kaikkiaan kyse on loistokitaristista, joka tavoittaa postmodernin melankolian sävyt luontevasti ja tiluttaa virtuoosikuvioita kursailematta.”

Opettaja 21/2008, Matti Saurama. "...Vuosikymmenien takaiset harvat tekijä(miehet) ovat saaneet ovat viime aikoina saaneet seuraajikseen useita korkean luokan taitajia. Janne Malinen on yksi heistä. Hän ei asetu turvaistuimeen, vaan lataa teosvalikoiman vaativimmasta päästä. Moderni kieli tekee vaikutuksen.

Konserttiarviot

Kymen Sanomat 28.3.2008 (Hannele Dolk) Kotkan Kitaraseuran 25-vuotisjuhlakonsertti, Laulumiestentalo 27.3.2008. “Kitaraseuran juhlavuoden avasi Janne Malinen konsertillaan. Renessanssin ja Barokin luuttuteokset avasivat konsertin herkän aistikkaasti. Malisen taide on kuuntelevaa ja keskittynyttä. Hän käyttää kitaran akustisia ominaisuuksia musiikissa hyväksi antaen suurille arpeggioille aikaa soida. on mielenkiintoista seurata miten taiteilija käyttää oikeaa kättä akustisten efektien saamiseksi, sointi muuttuu todella paljon suhteessa kannen kaikuaukkoon.” “Taiteilija kertoi teosten välissä musiikista ja niiden säveltäjistä. Oli todella kiinnostavaa kuulla da Milanon ja Dowlandin elämästä ja suhteesta vallanpitäjiin. Konsertin alkupuolen viimeisessä teoksessa siirryttiin vuosisadan alkuun tosin barokin hengessä. Malinen soitti Agustin Barrios Mangorén kolmiosaisen La Catedral teoksen hurjalla virtuoosisuudella ja karismaattisella otteella.” “Joaquin Rodrigon Sonata a la Española ammentaa espanjalaisesta kansanmusiikista. Malinen näytti flamencokitaristin taitonsa hurjassa Allegrossa ja piti kuulijaa suloisessa otteessa hitaiden taitteiden lamentosoissa. Malisen vibraton käyttö ihastutti hienostuneisuudellaan.”

Itä-Savo 20.2.2008 (Liisa Rousti) Renessanssinja Barokin luuttulauluja ja sooloja, Savonlinnasali, Wanhan klubi 15.2.2008. “Kaksi nuorta taituria, mestarillinen irlantilainen tenori Robin Tritschler ja nouseva kotimainen kitaravirtuoosi Janne Malinen tarjosivat aidon tunnelmaisen musiikkituokion soveliaassa ympäristössä Vanhalla kasinolla. Luutun soittajia ei meillä vielä kovin runsaasti ole, mutta kitarasovituksina näitä sävellyksiä sopii esittää kun soittaja on niin taitava ja asiansa osaava kuin Janne Malinen.” “Robin Tritschler on huikean taitava ja äänellisesti loistava näiden häilyvien, kevytmielisen elämäniloisten ja haikeiden laulujen tulkiksi.” “Mielialat olivat vahvasti esillä esitetyissä lauluissa, tunteettomuus, suru rakastetun menettämisestä, talvi-iltojen ilot sekä ylimääräisenä kuultu Tobias Humen laulussa nykyisin arveluttavan häpeämätön tupakan ylistys.” “Loistava duo, tervetuloa takaisin, pian!”

Itä-Savo (Jorma Inkala) 6.10.2006 Kamarimusiikkikonsertti, Savonlinnan Melartin-salissa. “Malinen ja Kärkkäinen konsertin tähtiä” “Kitaristi Janne Malisella on perusteelliset sekä kotimaiset että ulkomaiset opinnot takanan. Ura on lähtenyt nousuun kilpailu menestyksestä ja ulkomailla pidettyjen konserttien ansiosta. Malisesta säteilee rauhallisuus, määrätietoisus ja varmuus. Konserttia oli saapunut seuraaman ennätyksellinen yleisö.” “Luigi Bocherinin viehättävän haikea tunnelmaisessa kvintetossa kitara jäi useinmiten taustalle vain hieman helähdellen. Toki kvintetossa tärkeimmät teemat ovatkin jousilla. Kahdessa viimeisessä osassa Malinen pääsi enemmän esille solistisesti ja hänen suvereeni soittimen hallinta, kaunis sointi ja rytminen iskevyys kuvastivat loogista ja ilmeikästä tulkintaa.” “Tommi Kärkkäisen Fragilia on hieno sävellys, joka varmasti päätyy kitaristien kantaohjelmistoon. Se tuntui olevan teknisesti hyvin vaativa ja tuo taidokkaana, mukaansa tempaavana ja moni-ilmeisenä teoksena oivallisesti kitaran erityisominaisuuksia esiin.” “Janne Malisen käsissä kitaran nopeat juoksutukset kimmelsivät. Voimakkaat sointuryöpyt tippuivat kuin meteoriitit räjähtävästi iskien, kirkaasti loistaen. Kärkkäisen teos on niin taitavasti kirjoitettu, että kitara nousee täysipainoisesti jousten rinnalle ja moninpaikoin solistiseen loistoon.”

Helsingin Sanomat 9.3.2006 (Hannu-Ilari Lampila) Musica Nova, Tommi Kärkkäisen Duo Diabolican kantaesitys, Kansallisoopperan Alminsali. “...Duo Diabolica jäi teoksista parhaiten mieleen, ei kuitenkaan pahoilaismaisuutensa, vaan lapsekkuutensa tähden. Siinä sellisti (Roi Ruottinen) ja kitaristi (Janne Malinen) yrittävät lyödä toisiaan laudalta äityen yhä hurjemmiksi ja pahantuulisemmiksi.”

Tremolo 1/2004 (Osmo Kekäläinen) Konsertti Joensuussa, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun salissa. “Linjakasta Soittoa.” “Kitarataiteilija Janne Malisen vierailu oli kuluneen kitarakauden toinen merkkitapahtuma.” “Malisen taidokas äänenhallinta ja fraseeraus vapauttivat soittajan huomion tulkinnallisiin seikkoihin ja saivat kitaran laulamaan. Tämän saattoi panna merkille erityisesti Barriosin kappaleiden tulkinnoissa, joihin Malinen loi jouhevasti pitkiä cantabile-linjoja. Soitannon laadukkuudessa, tulkinnan linjakkuudessa ja täsmällisyydessä nämä teokset tuntuvat kypsiltä levytettäviksi.” “Konserttia kuunnellut ja mestarikurssia seurannut saatoi panna merkille että Malinen noudattaa oppilailleen antamiaan ohjeita itsekkin tulkinnoissaan. Melodialinjan laulavuus sekä musiikin elävä ja luonnollinen hengitys korostuivat niissä ohjeissa, joita oppilaat häneltä saivat.”

Koti-Karjala 14.2.2004 (Riitta Makkonen) Konsertti Kiteen kirkossa. “Kitaravirtuoosi mestareiden jäljillä” “Janne Malinen ilahdutti yleisöä virtuoosimaisella kitarankäsittelyllä sekä leppoisalla välijutustelulla lämminhenkisessä lauantai-iltpäivän konsertissa.” “Malinen näytti miltä urkumusiikki kuullostaa kitaralle sovitettuna. Dietrich Buxtehuden urkusävellyksen rikas sävelkuviointi soi kevyenä ja kuulaana.” “Janne Malinen kulkee vahvasti toisen savolaisen mestarikitaristin Timo Korhosen jalan jäljissä huipulle.”

Itä-Savo (Jorma Inkala) 6.10.2002 “Nuoret taitajat 2002” orkesterikonsertti Savonlinnan Tuomiokirkossa. Giuliani: Konsertto No. 3 Op 70. “Solistina oli kitaristi Janne Malinen, joka tällä kertaa tarjosi kitaran klassisen kauden mestarin Mauro Giulianin Kitarakonserton. Se mitä kuului, osoitti taas kerran Malisen olevan kelpo muusikko joka paitsi saa kitaran soimaan taivaalisen sulokkaasti, omaa myös teknistä taitoa niin, että murtosoinnut ja asteikkokulut suorastaan kimmelsivät.

Itä-Savo (Jorma Inkala) 12.9.2002. Konsertti Melartin-salissa 5.9.2002 “Janne Malinen - Huikean taitava kitaristi” “Rauhallisin ottein hän hallitsee kitaratekniikan ja soinnilliset mahdollisuudet. Ginasteran sonaatti tarjosi ylenmääräiset mahdollisuudet näiden taitojen käyttämisen. Malinen hallitsi sonaatin muodon taitavasti. Teos kehittyi jykevästä alusta jäntevästi huikeaan rytmiseen ilotulitukseen finaalissa. Malisen soitossa ihastutti paitsi kokonaismuotojen hallinta myös teemojen musikaalinen ja luonteva profilointi.” “Hivelevän kaunista sointia ja selkeää kontrapunktia Malinen esitteli da Milanon Fantasiassa ja Buxtehuden e-molli Sarjassa. “Rautavaaran hieno Serenades of the Unicorn sai suvereenin tehokkaan tulkinnan.” “(Aguadon) Rondossa Malinen osoitti loistavaa briljanssia ja teki vaikuttavasti muotoiltuja kadensseja.” “Rodrigon En los Trigales’ issa Malinen loistavalla tavalla hallitsi rönsyilevän ja ylen koristeelisen kitaratyylin ja sen ailahtelevaisen tunnelmoinnin. Turinan Sonaattikin sai hallitun tulkinnan, vaikka Turinan puutteita ovatkin sekavat muotorakenteet. Nämä oikukkaat musikaaliset ajatukset Malinen onnistui kuitenkin muotoilemaan tapahtumarikkaisiksi rapsodisiksi episodeiksi. Allegro vivo flamencomaisine efekteineen oli virtuoosinen ja tempperamentikas. Janne Malinen on huikean taitava kitaristi.

Aamulehti 22.7.2002 (Pekka Vaajalahti) Johan Willgren-festivaali 20.7.2002 Orivesi. “Harvinaista herkkua. Janne Malinen ja Robin Tritschler soivat sävykkäästi yhdessä Orivedellä ennätysyleisön iloksi” “Robin Tritschler ei vielä ole suuri kuuluisuus mutta kaikki merkit ovat olemassa. Irlantilaiset tenorit ovat olleet legendaarinen ihmisryhmä ainakin John McCormackista John O’Sullivaista lähtien ja Tritschler sopii kaikin puolin jatkamaan perinnettä: erinomaisesti muodostettu, kaunissointinen, pehmeä tenori ja runsaasti pätevää laulutekniikkaa.” “Janne Malinen soitti erinomaisen sävykkäästi ja hänen hioutunut yhteistyönsä tenorin kanssa oli selvästi aistittavissa.”

Helsingin Sanomat 12.3.2002 (Jani Mikkonen) Ensikonsertti, Sibelius-Akatemian konserttisali. “Sävykäs kitara tanssin syövereissä.” “Hänestä muodostui muodostui kuva uutta ja harvoin esitettyä musiikkia harkiten esiintuovana taiteilijana.” New Yorkilainen Elliott Carter edustaa amerikkalaista musiikkia kompleksisimmillaan, ja hänen viisi vuotta vanha teoksensa Shard oli tästä huikea esimerkki. Malinen taituroi Liikanen-kitarastaan ristikkäisten pulssien luoman, vilkkaan polyfonian tarkasti.” “Alberto Ginasteran, niin ikään 70-luvulla sävelletty sonaatti hyödyntää rohkeasti eteläamerikkalaista kansan perinnettä. Malinen soitti suureleisesti, äänenlaadun äärirajoilla ja tässä tapauksessa se kannatti. Asteikko juoksutukset olivat rempseitä , fortissimot tuntuvia ja sul tasto -soinnut pyöreitä.” “Espanjalainen musiikki tuntuu olevan lähes pakollinen osa mitä tahansa kitarakonserttia, mutta koska teemana oli tanssi, valinta tuntui peustellulta. Malinen otti kaiken irti Vicente Acension, Joaquin Rodrigon ja Joaquin Turinan kappaleista, jotka hyödynsivät kitaran teknisiä mahdollisuuksia näyttävästi.” “Nykymusiikin tulkitsijana Malinen vaikuttaa piristävän analyyttiseltä . Hän soittaa värikkäämmin ja ottaa ehkä enemmän riskejä kuin kuin yksi innoittaja kitaristeistaan, amerikkalainen uudenmusiikin pioneeri David Starobin.

Huvudstadtbladet 14.3.2002 (Mikael Kosk) Debutkonsert, Sibelius-Akademins konsertsal 12.3.2002 “På en debutkonsert är det ett nervpirrande moment när debutanten träder in pä estraden. Skall nernerverna hålla eller blir inledningen ansträngd och nervös? På gitarristen Janne Malinens debutkonsert finns det inte sådana frågor.” “Det spanska temat fortsatte efter pausen med gitarristiska hörnstenar av Joaquin Turina och Joaquin Rodrigo, vilkas Sonat respektive Invocación y Danza bjöd på blandningar av fransk impressionism och spansk folklore. Avslutningvis gjordes ett hopp från spansk till sydamerikans folklore, i argentinren Alberto Ginasteras stark sonat opus 47, där en viss urkraft kombineras med sonatsfårmen mer estetiserade och distanserade nivå. I den senare avdelningen gjorde Malinen ett lödigt arbete med obruten precision och sofitikerad stilkänsla ” “Janne Malinen har stor erfarenhet av att delta i gitarrtävlingar och den rutinen märks som ett säkert estraduppträdande, stark koncentration och en exakt kunskap av repertoaren.”

Itä-Savo 11.9.2001 (Riitta-Leena Lempinen) Konsertti 6.9.2001 Savonlinnan seurakunta-sali. Robin Tritschler, tenori ja Janne Malinen, kitara. “Irlantilainen tenori Robin Tritscher edustaa korkeatasoista brittiläistä laulutyyliä, johon kuuluvat helppous, kontrolloitu, kiinteä ja silti erittäin ilmaisuvoimainen ääni, pienten sävyjen mestarillinen tulkint ja ylivertainen sävelpuhtaus. Trischler laulaa esimerkiksi pidätykset korviahivelevän puhtaasti ja jalosti, kuin nauttisi hetkellisestä riitasoinnusta. Hallinnasta huolimatta on ääni rikas ylä-äänistä ja lopputuloksena on harvinaisen elähdyttävää ja nautittavaa laulua.” “Kun Tritschlerin täydelliseen liittää Janne Malisen taitavan ja ilmaisuvoimaisen kitaransoiton, syntyy kokonaisuus, jota leimaavat positiivinen pehmeys, herkät sävyt ja suuret tunteet. Tällainen musisointi puhdistaa sielun, toimii lääkkeenä it-ajan tylsistyttävään infotulvaan ja tyhjään kiireeseen. Hiljainen, pieniin sävyihin uskova, suuria tunteita herkästi peilaava taide on kirkas lähde.”